uusia ja vanhoja koruja

Joulupuuhailujen myötä kaivoin korutarvikkeet esille ja korjasin samalla yhden hopeisen ristin ja yhdet omatekemät lasihelmet sekä vaihdoin yksiin korvakoruihin rihkamakoukkujen tilalle hopeiset. Samalla tein itselleni uudet korvakorut, joskus näin kaupassa mielenkiintoisia korvarenkaita ja päätin kokeilla, voisiko niitä hyödyntää. Rengas olisi saanut olla ehkä vähän pienempi, mutta hyvä näinkin. Hopealangasta voisi tietty tehdä itsekin vastaavan pohjan, mutta toistaiseksi tulokset eivät ole julkaisukelpoisia, joten tyydytään tällä kertaa tähän :) Helmet ovat Swarowskin kristalleja ja välissä pienet siemenhelmet böömiläisiä lasihelmiä. Kaksivuotias ehti nakata Swarowski-laatikon lattialle, joten korunteon ohessa sai hieman hyötyliikuntaakin lattialla otsalamppu päässä kontaten.

Pientä laittoa, osa 2

Madamen liitokset eivät oikein kestäneet käyttöä ja hänen herkkää sieluaan syvästi järkyttänyt karhea norjanlammas taisi olla viimeinen niitti. Rukki nitkui ja notkui ja pyörä heilahteli kehrätessä sivusuunnassa niin pahasti että nyöri putosi pois paikaltaan, Madame kun ei tunnetusti siedä yhtään vähänkään kireämmällä olevaa nyöriä. Isäni neuvoi vahvistamaan reisien ja penkin liitoksia reiden juureen porattavilla puutapeilla, mutta kun mies tutki rukkia, kävi ilmi että reisien ja penkin väliset liitokset ovat aivan kunnossa, mutta jalkojen liitokset ovat löystyneet. Teimme isäni neuvojen mukaan ja mies porasi jalkojen juureen reiät, joihin pursotettiin puuliimaa ja sitten pantiin reikiin puutapit. Tappejakin sattui sopivasti olemaan valmiina, onneksi on IKEA ja koottavat huonekalut, joiden mukaan oli ystävällisesti pantu ylimääräisiä tappeja. Nyt vain odotellaan liiman kuivumista, jotta pääsen testaamaan, auttoiko ensiapu.

"Äiti, tää on mun lempivillatakki!"

Esikoinen tarvitsi uuden villatakin ja juuri sopivasti Ravelryssä oli lankakauppa Titityyn järjestämä yhteisneulonta uuden Leikkipuistoneuleet-kirjan malleista. Niinpä neuloin Mari Muinosen Pirpa-takin, joka sopii mielestäni pojallekin ihan hyvin. Ainakin takin saaja oli hyvin tyytyväinen ja kun vielä värikin oli se ainoa oikea eli punainen, niin lapsi totesi: "Äiti, tää on mun lempivillatakki!" Voiko parempaa kiitosta ollakaan.

Yhteisneulonta päättyy marraskuun lopussa ja vaikka takki on ollut jo jonkin aikaa valmiina, jäi sen kuvaaminen vähän viime tippaan. Siksi se piti kuvata yöpuvun päällä :)

Neuloin takin Pirtin kehräämön pehmeästä kampavillalangasta ohjeen suurimman koon silmukoilla, jolloin neuleesta tuli juuri sopiva nelivuotiaalle.

Karkeaa norjalaista

Madame sai shokin kun tarjosin hänelle Louhittaren Luolan norjanlammasta. Lanka oli Madamen mielestä aivan liian karkeaa ja rouheaa hänen herkälle sielulleen. Jouduin ottamaan kehrätessä aika monta erää ja puhumaan Madamelle kauniisti, jotta hän suostui kehräämään villan langaksi. Olisin halunnut tehdä hieman paksumpaa, mutta Madame ei kertakaikkiaan suostu vetämään yhtään paksumpaa lankaa. No, eiköhän tästäkin jotakin saa.

Lankaan tuli aika voimakas kierre, myös kertauksessa, mutta vyyhdin kastelu kuitenkin tasasi kierrettä niin että lanka taitaa kuitenkin olla käyttökelpoista. Vyyhti painaa 60 g ja siinä on n. 125 metriä kaksisäikeiseksi kerrattua lankaa. Kuvassa on taas 3 mm puikko mittasuhteita antamassa.

Madame tykkää näköjään norjalaisesta lampaasta yhtä paljon kuin ruotsalaiset hiihtokuningas Petter Northugista.

Kertauksen kautta voittoon

Ohut lanka meinasi aiheuttaa sydämentykytyksiä kun kerin sitä ensin rullalta kerälle ja sitten kerästä kaksisäikeiseksi kertauskeräksi. Kaksisäikeiseltä kerältä kertaaminen on suht vaivatonta, mutta näköjään ohuen langan saaminen kaksisäikeiseksi keräksi on etenkin kerän alussa aikamoista temppuilua. Meni muutama metri lankaa hukkaan. Kertasin siis kaksisäikeiseksi, kaksivuotias kävi ystävällisesti kesken kertauksen säätämässä rukkiin vetoa ruuvia vääntämällä ja muutenkin kertauskierrettä on aika vähän kun pelkäsin ylikierrettä.

Mutta muuten lanka on aivan ihanaa. Louhittaren luolan BFL-villa on ihanan pehmoista ja se kiertyi kauniisti ohueksi säikeeksi. Lankaa on 40 grammaa ja metrejä n. 170. Kuitua on vielä jäljellä, joten taidan tehdä toisenkin vyyhdin ja miettiä sitten jos noista vaikka jotain neuloisikin.

Kuvissa oleva puikko on 3 mm.

Ohutta säiettä

Huomenna ollaan suomalaista animaatiosarjaa siteeraten jännän äärellä kun tämä pitää saada pois rullalta ja kerrattua. Innostuin kokeilemaan, saanko aikaan ohutta säiettä. Kuvassa oleva puolen frangin kolikko on suurinpiirtein samankokoinen kuin viiden eurosentin lantti.

Se on lankaa!

Lankaa alkaa vähitellen syntyä. Kehräsin kokonaisen 100 gramman topsin Louhittaren luolan käsinvärjättyä suomenlammasta. Metrejä tuli noin 150. Kierre ei ole ihan tasainen ja langassa on paksumpia kohtia, mutta toisaalta, eikös nämä "eläväpintaiset langat" ole nykyään kuuminta hottia ihan lankahyllylläkin :)

Madamen kanssa jouduttiin vähän neuvottelemaan säädöistä, kun hänen puuruuvinsa kierteet eivät ole tasaisia ja niinpä ämmä liikkuu hieman nytkähdellen ja Madame on erittäin tarkka nyörin oikean kireyden suhteen.

Ihan oikeaa lankaa!

Edellisen postauksen langan kertaus ei sujunut ihan kuin Strömsössä. En hoksannut heti, että Madame veti vähän turhankin ahneesti ohutta lankaa, joten kunnon kierrettä ei syntynyt ja minä tietysti pelkäsin ylikierrettä ja säädin nyörin aika kireälle. Päätin että osittain täysin kertauskierteettömässä langassa ei ole mitään menetettävää ja kertasin sen uudelleen. Nyt se ainakin näyttää vähän langalta, vielä kun testaa miten se puikoilla käyttäytyy. Vyyhti ei ole suurensuuri, painoa 18 grammaa, mutta vyyhti se on pienikin vyyhti.

Nyt on rullalla ihanaa punaista Louhittaren luolan suomenlammasta. Saa nähdä, miten sen kertaus sujuu.

Lankaa!

Tai siis ei tuo vielä lankaa ole kun sitä ei ole kerrattu. Mutta levätköön nyt hetken tuossa rullalla kehruun jälkeen. Käyn sitä välillä vähän silittämässä ja juttelemassa sille mukavia, niin jospa se sitten kertautuisikin kauniisti. Louhittaren luolan villat ovat aivan ihania, nyt uskaltaa jo harjoitella niilläkin lukemattomien hahtuva- ja hahtuvaismyttyjen jälkeen.

Pientä laittoa ja pikku vyyhti

Vanha rukki on kuin vanha auto, se vaatii toisinaan pientä laittoa. Madame Rouet'n pyörä ei oikein tahtonut pysyä paikoillaan kun reiden yläpään uran pohjalla ollut metallitappi oli kulunut lähes kokonaan pois.Onneksi on mies, joka pienestä naulasta teki uuden tapin ja pyörä pysyy taas paikoillaan.

Tänään syntyi pikkupieni vyyhti lankaa, yksisäikeistä Pirtin kehräämön hahtuvaa, joka on kerrattu kaksisäikeiseksi. Ei sitä paljon ole, eikä se ole ihan ohutta, mutta on se lankaa kuitenkin :)

Madame Rouet

Madame Rouet saapui tänään uuteen kotimaahansa Sveitsiin. Kotoisin hän on jostain Suomesta ja isäni poimi hänet heinolalaiselta kirpputorilta talteen. Purin Madamen ympäriltä vanerilaatikon, kokosin rukin ja huolimatta myöhäisestä illasta, ja samaan aikaan menossa olevasta Viro-Irlanti -ottelusta viritin rouvaan nyörin ja kokeilin kehräämistä.


Hyvin toimii, tämä ei ole ihan silkinhienointa lankaa, mutta onpahan elämäni ensimmäinen kehräys. Pirtin kehräämön kaksisäikeistä hahtuvaa, jonka onnistuin jopa kertaamaan. Rukissa ei ollut kuin yksi rulla, mutta isäni teki kolme muuta rullaa ja rullatuolin, joten kertauskaan ei ole ainakaan välineistä kiinni. Tämä ei jää tähän, vastedes tässä blogissa tulee varmasti olemaan myös kehräystarinoita. Kehräys on mukavaa ja haastavaa ja tunnen olevani jonkin hyvin uuden, pitkän ja mutkaisen tien alussa :)

Äitin huivi - ema sall

Äitini täyttää tänään 70 vuotta. Olen ikuisesti kiitollisuudenvelassa äidilleni, koska hän on opettanut minut neulomaan ihan pienenä. Niin pienenä että en edes muista, milloin olen neulomisen oppinut ja vanhemmiltani olen myös perinyt rakkauteni käsitöihin ja oppinut arvostamaan kädentaitoja. Äidille oikeastaan aivan itsestäänselvä syntymäpäivälahja oli Haapsalun huivi, neuletyö, johon jouduin panemaan likoon kaiken taitoni, mutta jonka tekeminen on puhdasta riemua ja nautintoa.

Huivin mallineule on Kuningatar Sofian huivi Aime Edasin ja Siiri Reimannin kirjasta Haapsalu sall. Mallineule on haapsalulaisen käsityöosuuskunta UKUn kokoelmista 1970-luvulta ja se on alunperin Sinaida Sõerin käsialaa. Kuningatar Sofian nimen mallineule sai, kun Viron tasavallan presidentin kanslia tilasi vuonna 2009 haapsalulaisilta neulojilta huivin Espanjan kuningatar Sofialle lahjoitettavaksi kuningasparin Viron-vierailulla.

Lanka on Knitting Goddess Lace ja tämä tumma purppuranpunainen sopii äidilleni aivan täydellisesti. Mallineule osoittautui yllättävän haastavaksi vaikka se kaaviona vaikutti aika yksinkertaiselta. Huivia ommellessa lisähaasteen tarjosi nelivuotias, joka onnistui katkaisemaan langan kesken ompelun. Siitäkin selvittiin ja nyt huivi on valmis ja äitini hartioilla.

Mu emal oli täna 70. sünnipäev. Olen temale alati tänulik kuna ta õpetas mind kuduma nii pikk aeg tagasi et ma isegi ei mäleta, millal ma kuduma õppisin. Samuti oma vanematelt olen saanud pärandiks oma armastuse käsitöö vastu. Nõnda oli üsna enesestmõistetav et koon oma emale sünnipäevakingiks Haapsalu salli - töö mis nõudis mult peaaegu kõik mu oskused aga mis samas pakus kudumise käigus puhast rõõmu.

Salli kiri on Kuninganna Sofia kiri Aime Edasi ja Siiri Reimanni raamatust "Haapsalu sall". Kiri on pärit kooperatiiv "UKU" kogust, autoriks Sinaida Sõer. Kuninganna Sofia kirja nime ta sai pärast seda kui Eesti Vabariigi presidendi kantselei tellis Haapsalu meistritelt salli kingiks Eestit riigivisiidil külastanud Hispaania kuningannale 2009. aastal.

Minu salli lõng on Knitting Goddess Lace, mille tumeda purpura toon sobis väga hästi mu emale. Kiri osutus raskeks kuigi ta näis skeemilt vaadates üsna lihtne välja. Äärepitsi salli äärde õmblemisel tekkis veel üks raskus, kuna mu neljaastane laps suutis lõnga katki teha. Aga ka sellest saime välja ja praegu on valmis sall mu ema seljas.


Huivi menee sormuksesta läpi eli täyttää perinteisen haapsalulaisen huivin ohuustestin :)
Sall sõrmuses ehk täidab traditsionaalse haapsalu salli mõõdu :)

Pingotuskehikossa huivin kuvio toi mieleen itämaisen maton
Raamis salli kiri tuletab meelde idamaise vaiba.

Prinsessasynttärit

Pieni prinsessa täytti kuusi vuotta, ja niinpä tein päivänsankarille korun ja korulle rasian. Koruun käytin lasihelmiä ja hyväksi havaitsemaani tekniikkaa yhdistää korupiikkeihin tehdyt kappaleet välirenkailla. Juhlien teema oli prinsessasynttärit, ja vieraita kehoitettiin pukeutumaan teeman mukaisesti, joten tein pienille prinsseille hopeanvärisestä kartongista, strasseista ja foliokartongista leikkaamistani koristeista kruunut.

Ostoksilla Tallinnassa

Kävin Tallinnassa ja tietysti myös lankaostoksilla. Pronksin lankakaupassa kävi sulovilenit eli piti ostaa kun halvalla sai :) Nämä pellavalangat ovat kuulemma jostain liettualaisesta "linavabrikusta" eli pellavatehtaasta, tarkemmin myyjä ei osannut sanoa. Ravelryn lankoja tutkittuani päättelin että nämä voisivat olla liettualaisen Siulasin lankoja, mutta en ole ollenkaan varma. Isompi puola on viisisäikeistä ja vähän vaaleampi pienempi kerä on kuusisäikeistä. Lanka on varsin ohutta, lace- tai korkeintaan fingering-vahvuista. Mutta oli mitä oli, näyttävät hyviltä vaikka kesäisten pitsipuseroiden tarpeiksi:



Kävelin Viru-kadulla Salamanderin kenkäkaupan ohi, peruutin viisi askelta taaksepäin varmistuakseni että en nähnyt unta. Nämä kengät suorastaan huusivat minua, täydelliset ihanat Gaborin kengät täkäläiseen syksyyn.

Tunnustus

Sain Minnalta Villakeränen-blogissa tämän tunnustuksen. Kiitos, ihanaa että blogistani pidetään <3 Lähetän tämän tunnustuksen edelleen taitaville käsityöläisille Piialle Handmade & unique by Piia -blogiin, Unajan unelmiin ja puuhastelevalle muorille. Nämä taitavat naiset osaavat paitsi neuloa, myös ommella toinen toistaan upeampia vaatteita, mitä taitoa etenkin heissä ihailen.

Ja sitten tunnustuksen edellyttämät paljastukset itsestäni:

Lempiväri: Valkoinen, musta, viininpunainen, purppura, tumma sammaleenvihreä, violetti, luumu, hopea

Lempiruoka: Fondue (onneksi elän juustohiiren ihmemaassa :), tomaattikeitto

Minne haluaisin matkustaa: Roomaan, Berliiniin, korkeille vuorille vaeltamaan tai talvella laskemaan mäkeä

Arpajaispalkintosormikkaat

Lupasin kesän hauskimmalla reissulla eli Savolaisen Osakunnan Tervahöyryllä neuloa arpajaisissa lahjakortin voittaneelle sormikkaat. Lunastin lupaukseni Julia Müllerin Knotty-sormikkaillla, jotka neuloin liukuvärjätystä harmaasta Sandnes Mini Palett -langasta. Toivottavasti nämä lämmittävät saajan käsiä talven kylminä päivinä ja toivottavasti nämä tuovat yhtä suurta iloa saajalle kuin neulojallekin.

Kesäkäsitöitä - Trillian

Martina Behmin Trillian oli kätevä kesälomakäsityö. Yksi kerä Wollmeise 100 % Merino WD True Lovea mahtui mukavasti käsilaukkuun ja niinpä tämä huivi kulki mukanani koko Suomen-matkan ajan. Huivi on varsin helppo, mutta kun välissä piti tehdä vähän muitakin kesäkäsitöitä, niin sain tämän huivin vasta nyt valmiiksi. Voimakas purppuranpunainen väri tuo toivottavasti iloa synkkiin tuleviin talven pimeisiin iltoihin. Nyt ei enää puutu kuin takki, jonka päällä näitä huiveja talvella pitää :)

Kesäkäsitöitä - kirsikkainen Daybreak

Kun neuloo kesällä villahuivin, tulee lämmin kesä, ajattelin joskus alkukesästä ja pitihän tuo paikkansa ainakin heinäkuun helteiden aikaan Suomessa. Tämä viileiden iltojen lämmittäjä on Stephen Westin Daybreak, lankoina Wollmeise 100% Merino Dunkle Kirsche ja Verschuskaninchen II, jotka sopivat toisiinsa jokseenkin täydellisesti. Neuloin huivin valmiiksi jo ennen juhannusta, mutta nyt vasta sain sen pingotettua ja kuvattua.

Kesäkäsitöitä - vihreä toppi

Sisareni pyysi minua neulomaan hänelle kesätopin ja sopivasti kesän Käsitöö-lehdessä oli Ruth Vilusaarin toppimalli, joka täytti siskoni toiveet. Tein topin paremman puutteessa Novitan Miamista, kun piti saada työ äkkiä puikoille ja valmiiksi, jotta ehdin tehdä sen Suomen-lomani aikana. Lanka on vähän ohuempaa kuin ohjeen alkuperäinen Patons Washed Haze Aran, joten lisäsin työhön pari mallikertaa. Pidin ylhäältä alas suljettuna neuleena neulottavasta mallista kovasti, ja mikä tärkeintä, myös siskoni oli lopputulokseen tyytyväinen. Toivotaan siis loppukesään aurinkoisia purjehduskelejä.

Pieni punainen huivi

Nelivuotiaan pieni punainen huivi eli Martina Behmin Hitchhiker Wollmeise 100% Merino WD Granatapfelista. "Äiti, mä tykkään tästä kun tämä on punainen!" Äitikin tykkää, jopa siinä määrin, että vaikka huivi on aika pieni, voi olla että äiti joskus vähän lainaa sitä syyskylmillä.

Neuloin huivin vaihteeksi 25-senttisillä nr. 3 Knit Pron suorilla puikoilla ja totesin ne taas kerran eri hyviksi huivipuikoiksi. Lankaa huiviin meni 51 grammaa, kooltaan tämä on noin puolet aikuisen huivista.

Hitchhiker

Vaikka hellesäällä ei ensimmäiseksi tule mieleen neuloa villahuivia, tein sen silti. Ravelryssä on yhteisneulontana Wollmeisen langoilla Martina Behmin malleja ja Hitchhiker-huivi viehätti minua sen verran, että päätin kokeilla miltä se näyttää monivärisestä Wollmeisesta neulottuna. Lanka on 100% Merino Unglücksrabe, joka muistuttaa jonkin verran Grapes for Sheri -väriä. Neuloin huivin nr. 3 puikoilla ja onnistuinpa tämän huivin aikana neulomaan yhden Knit Pron puisen pyöröpuikon kärjestään halki.

Villan neulominen näyttää olevan hellesään tuoja, joten ehkä jatkan vielä muutaman villahuivin parissa tänä kesänä jotta pysyy säät suotuisina.

Pommi

Angry Birds Bomb Bird, malli Karla Fitch. Langat Grignasco Carina (löytyi muuten ruokakaupasta, aika hyvät markettilangat täälläpäin!) ja Schachenmayr nomotta Catania, virkkuukoukku 2,5.

Keltainen lintu

Angry Goldfinch malli Karla Fitch, langat Schachenmayr nomotta Catania ja Novita Tennessee, virkkuukoukku 2,5

Sininen lintu

Angry Blue Bird, malli Karla Fitch, langat Schachenmayr nomotta Catania, Novita Kotiväki ja Novita Tennessee, virkkuukoukku 2,5

Possu

Angry Birds Pig, malli Karla Fitch, langat Schachenmayr nomotta Catania ja Novita Tennessee, virkattu nr. 2,5 koukulla

Änripöötsejä

Nelivuotias esikoiseni on innokas Angry Birds -fani ja hän ei taida olla ainoa, jonka tuo nerokkaan yksinkertaisen hauska kännykkäpeli on lumonnut. Katselimme yhdessä Ravelrystä ja The Itsy Bitsy Spider Crochet -blogista virkattuja Angry Birdsejä ja siitä saakka lapsi on muistanut kysyä: "Äiti, koska sä teet mulle änripöötsejä!" Tässä on ensimmäinen eli Angry Birds Cardinal, malli Karla Fitch, langat Schachenmayr nomotta Catania ja musta lanka on Novitan Tennesseen joku ikivanha lankalaatikon pohjalta löytynyt jämä. Täytin linnun polyesterivanulla ja kun lasten leikeissä taistelut voivat olla ankaria, kirjoin silmien keskiosan irtoavia osia välttääkseni.

Mies tuumi, että Angry Birdsit voisivat olla mobiililaitteiden tietoturvatutkijan työpöydällä hauska lisä, joten tämä ei taida jäädä ainoaksi lajissaan.

Väriterapiaa

Titityyn suuri Catania-paketti on syötävän herkullista värien ilotulitusta! Näistä tulee paitsi Angry Birds -lintuja nelivuotiaalle fanille, myös jotain raidallista. En tiedä vielä mitä, mutta tuollainen lankakasa on mitä mainioin inspiraation lähde :)

Suomalaiset mysteerisukat ja Daybreak

Villasukkia ei voi olla koskaan liikaa, joten kun luin Ravelrystä Suomalainen mysteerisukka -yhteisneulonnasta päätin samantien osallistua siihen. Malli on Jenni Östermanin Ykskyntöset, jossa on yhdistetty todella viehättävällä tavalla kuvio- ja kirjoneuletta. Sukissa on käytetty myös minulle vieraampia tekniikoita kantapäässä ja lyhennetyin kerroksin neulotussa kärjessä. Sen verran poikkesin ohjeesta ja tein äidin neuvojen mukaan, että neuloin kiilakavennukset joka kerroksella. Minun koipeeni kun pidempi kiila ei oikein istu. Kärjen päättelyn tein silmukoinnin sijasta kolmen puikon päättelyllä. Lanka on Wollmeisea, pohjavärinä Twin Im Jahr der Ratte ja kuvioväreinä Twin Brombeere, Twin WD Fuchsia ja 100% Merino WD Orient. Nämä sukat ovat niin ihanat, että jos ja kun terät kuluvat puhki, neulon samoihin varsiin vielä varmasti hyvin monet terät.

Niinikään Ravelryssä oli yhteisneulonta Stephen Westin malleista. Westin huivit ovat minusta kuin luotuja monivärisille Wollmeiseille, joten valitsin Daybreak-huiviin väreiksi WD Orientin ja WD Granatapfelin. Raitaosuutta neuloessa mietin, että sointuvatko nämä värit vähän turhankin hyvin yhteen, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin mielestäni tarpeeksi raidallinen. Reuna on ainaoikeinneuletta toisin kuin ohjeessa, kun kävi innokkaalle neulojalle työtapaturma. Vasta valmiista neuleesta huomasin että kas, huivissahan reunassa kuuluisi olla nurja raita vain joka neljännellä kerroksella eikä joka toisella kuten minun huivissani. Hetken mietin purkamista, mutta päädyin jättämään tuollaiseksi, kun huivilla on muutenkin kokoa aika reippaasti. Aina ei mene niinkuin Strömsössä :)

Lankaostoksilla Piemontessa

Appivanhempani vuokrasivat talon Castell' Alferon kylästä Italian Piemontesta. Sieltä käsin retkeilimme muutaman päivän ajan Piemonten kauniissa kaupungeissa. Lankahamsteri ei tietenkään voinut kulkea lankakauppojen ohi poikkeamatta niihin sisään.

Casale Monferraton kaupungista löytyi toinen toistaan ihanampia italialaisia lankoja myyvä puoti, josta mukaan tarttui Adriafil Cheopea ja Lana Gatto Jaipuria. Näistä tulee ihania pitsipuseroita.


Astin kaupungista löytyi hametta ja kenkiä etsiessä niinikään lankakauppa, jonka ikkunassa minua odottivat täydelliset langat miehen palmikkotakkia varten. Mukaan lähti luonnonvalkoista Mondial Fresco Softia ja raidoiksi tummansinistä Sesia Windfallia.



Lankoja ostaessa kävi mielessä, että lankakaupoissa asiointi saattaisi olla hieman helpompaa, jos osaisi paikallista kieltä edes lukusanojen ja värien verran, mutta sujuihan tuo kielitaidottomanakin. Palvelu oli kielimuurista huolimatta erittäin ystävällistä molemmissa kaupoissa ja langat olivat kauniisti esillä. Astin kauppa möi myös valmiita neuleita ja muita käsitöitä. Astista sain kaupan päälle myös italiankielisen idea&filati -neulelehden numeron, joten ei kun neulesanastoa italiaksi opiskelemaan saksan jälkeen kun edellisellä matkalla poikkesin saksankielisessä Sveitsissä Luzernissa kirjakauppaan, josta vaelllus- ja matkaoppaiden lisäksi mukaan tarttui pari neulekirjaa, Leslie Stanfordin ja Melody Griffithin Das Grosse Strickmusterbuch (The essential stich collection) ja Lynne Wattersonin Das Grosse Buch der Zopfmuster (The Very Easy Guide to Cable Knitting).

Löytyivät ne kengätkin lopulta, pitsi- ja kenkähullulle aivan täydelliset ihanat Benettonin popot. Korot olisivat riittäneet vähän matalammatkin, mutta eihän tuollaisia ihanuuksia voi jättää ostamatta.

Ai niin, olihan siellä upeaa tiiliarkkitehtuuriakin, joten ei reissu sentään pelkkää shoppailua ollut.