keskiviikko 30. marraskuuta 2011

"Äiti, tää on mun lempivillatakki!"


Esikoinen tarvitsi uuden villatakin ja juuri sopivasti Ravelryssä oli lankakauppa Titityyn järjestämä yhteisneulonta uuden Leikkipuistoneuleet-kirjan malleista. Niinpä neuloin Mari Muinosen Pirpa-takin, joka sopii mielestäni pojallekin ihan hyvin. Ainakin takin saaja oli hyvin tyytyväinen ja kun vielä värikin oli se ainoa oikea eli punainen, niin lapsi totesi: "Äiti, tää on mun lempivillatakki!" Voiko parempaa kiitosta ollakaan.

Yhteisneulonta päättyy marraskuun lopussa ja vaikka takki on ollut jo jonkin aikaa valmiina, jäi sen kuvaaminen vähän viime tippaan. Siksi se piti kuvata yöpuvun päällä :)

Neuloin takin Pirtin kehräämön pehmeästä kampavillalangasta ohjeen suurimman koon silmukoilla, jolloin neuleesta tuli juuri sopiva nelivuotiaalle.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Karkeaa norjalaista


Madame sai shokin kun tarjosin hänelle Louhittaren Luolan norjanlammasta. Lanka oli Madamen mielestä aivan liian karkeaa ja rouheaa hänen herkälle sielulleen. Jouduin ottamaan kehrätessä aika monta erää ja puhumaan Madamelle kauniisti, jotta hän suostui kehräämään villan langaksi. Olisin halunnut tehdä hieman paksumpaa, mutta Madame ei kertakaikkiaan suostu vetämään yhtään paksumpaa lankaa. No, eiköhän tästäkin jotakin saa.

Lankaan tuli aika voimakas kierre, myös kertauksessa, mutta vyyhdin kastelu kuitenkin tasasi kierrettä niin että lanka taitaa kuitenkin olla käyttökelpoista. Vyyhti painaa 60 g ja siinä on n. 125 metriä kaksisäikeiseksi kerrattua lankaa. Kuvassa on taas 3 mm puikko mittasuhteita antamassa.

Madame tykkää näköjään norjalaisesta lampaasta yhtä paljon kuin ruotsalaiset hiihtokuningas Petter Northugista.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kertauksen kautta voittoon



Ohut lanka meinasi aiheuttaa sydämentykytyksiä kun kerin sitä ensin rullalta kerälle ja sitten kerästä kaksisäikeiseksi kertauskeräksi. Kaksisäikeiseltä kerältä kertaaminen on suht vaivatonta, mutta näköjään ohuen langan saaminen kaksisäikeiseksi keräksi on etenkin kerän alussa aikamoista temppuilua. Meni muutama metri lankaa hukkaan. Kertasin siis kaksisäikeiseksi, kaksivuotias kävi ystävällisesti kesken kertauksen säätämässä rukkiin vetoa ruuvia vääntämällä ja muutenkin kertauskierrettä on aika vähän kun pelkäsin ylikierrettä.

Mutta muuten lanka on aivan ihanaa. Louhittaren luolan BFL-villa on ihanan pehmoista ja se kiertyi kauniisti ohueksi säikeeksi. Lankaa on 40 grammaa ja metrejä n. 170. Kuitua on vielä jäljellä, joten taidan tehdä toisenkin vyyhdin ja miettiä sitten jos noista vaikka jotain neuloisikin.

Kuvissa oleva puikko on 3 mm.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Ohutta säiettä


Huomenna ollaan suomalaista animaatiosarjaa siteeraten jännän äärellä kun tämä pitää saada pois rullalta ja kerrattua. Innostuin kokeilemaan, saanko aikaan ohutta säiettä. Kuvassa oleva puolen frangin kolikko on suurinpiirtein samankokoinen kuin viiden eurosentin lantti.

Se on lankaa!


Lankaa alkaa vähitellen syntyä. Kehräsin kokonaisen 100 gramman topsin Louhittaren luolan käsinvärjättyä suomenlammasta. Metrejä tuli noin 150. Kierre ei ole ihan tasainen ja langassa on paksumpia kohtia, mutta toisaalta, eikös nämä "eläväpintaiset langat" ole nykyään kuuminta hottia ihan lankahyllylläkin :)

Madamen kanssa jouduttiin vähän neuvottelemaan säädöistä, kun hänen puuruuvinsa kierteet eivät ole tasaisia ja niinpä ämmä liikkuu hieman nytkähdellen ja Madame on erittäin tarkka nyörin oikean kireyden suhteen.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Ihan oikeaa lankaa!


Edellisen postauksen langan kertaus ei sujunut ihan kuin Strömsössä. En hoksannut heti, että Madame veti vähän turhankin ahneesti ohutta lankaa, joten kunnon kierrettä ei syntynyt ja minä tietysti pelkäsin ylikierrettä ja säädin nyörin aika kireälle. Päätin että osittain täysin kertauskierteettömässä langassa ei ole mitään menetettävää ja kertasin sen uudelleen. Nyt se ainakin näyttää vähän langalta, vielä kun testaa miten se puikoilla käyttäytyy. Vyyhti ei ole suurensuuri, painoa 18 grammaa, mutta vyyhti se on pienikin vyyhti.

Nyt on rullalla ihanaa punaista Louhittaren luolan suomenlammasta. Saa nähdä, miten sen kertaus sujuu.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Lankaa!


Tai siis ei tuo vielä lankaa ole kun sitä ei ole kerrattu. Mutta levätköön nyt hetken tuossa rullalla kehruun jälkeen. Käyn sitä välillä vähän silittämässä ja juttelemassa sille mukavia, niin jospa se sitten kertautuisikin kauniisti. Louhittaren luolan villat ovat aivan ihania, nyt uskaltaa jo harjoitella niilläkin lukemattomien hahtuva- ja hahtuvaismyttyjen jälkeen.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Pientä laittoa ja pikku vyyhti


Vanha rukki on kuin vanha auto, se vaatii toisinaan pientä laittoa. Madame Rouet'n pyörä ei oikein tahtonut pysyä paikoillaan kun reiden yläpään uran pohjalla ollut metallitappi oli kulunut lähes kokonaan pois.Onneksi on mies, joka pienestä naulasta teki uuden tapin ja pyörä pysyy taas paikoillaan.

Tänään syntyi pikkupieni vyyhti lankaa, yksisäikeistä Pirtin kehräämön hahtuvaa, joka on kerrattu kaksisäikeiseksi. Ei sitä paljon ole, eikä se ole ihan ohutta, mutta on se lankaa kuitenkin :)

perjantai 11. marraskuuta 2011

Madame Rouet


Madame Rouet saapui tänään uuteen kotimaahansa Sveitsiin. Kotoisin hän on jostain Suomesta ja isäni poimi hänet heinolalaiselta kirpputorilta talteen. Purin Madamen ympäriltä vanerilaatikon, kokosin rukin ja huolimatta myöhäisestä illasta, ja samaan aikaan menossa olevasta Viro-Irlanti -ottelusta viritin rouvaan nyörin ja kokeilin kehräämistä.


Hyvin toimii, tämä ei ole ihan silkinhienointa lankaa, mutta onpahan elämäni ensimmäinen kehräys. Pirtin kehräämön kaksisäikeistä hahtuvaa, jonka onnistuin jopa kertaamaan. Rukissa ei ollut kuin yksi rulla, mutta isäni teki kolme muuta rullaa ja rullatuolin, joten kertauskaan ei ole ainakaan välineistä kiinni. Tämä ei jää tähän, vastedes tässä blogissa tulee varmasti olemaan myös kehräystarinoita. Kehräys on mukavaa ja haastavaa ja tunnen olevani jonkin hyvin uuden, pitkän ja mutkaisen tien alussa :)